torstai 4. joulukuuta 2014

MEXICO PHOTO DIARY PART 4

Vikat Meksiko-kuvat, täältä tulee ! Tällä kertaa kaikki on napattu Meksiko Citystä.


Ajattelin näin viimeisen Meksiko-aiheisen postauksen kunniaksi kertoa vähän asioita, joita pistin merkille oman visiittini aikana, tai joista Meksiko Cityssä asustava siskoni mua valaisi.

1.) Autoilijat, taksit ja liikenne
Meksikossa ei ole minkään maan pakkoa suorittaa autokoulua, joten voitte varmaan kuvitella miten erinomaisesti siellä toimittiin liikenteessä. Me jouduttiin heti ensimmäisenä päivänä pienimuotoiseen äksidenttiin, ja nähtiin myös meidän viikon aikana useampikin onnettomuuspaikka, joissa autot oli aivan rutussa tien poskessa.
Takseja käytetään Meksiko Cityssä paljon, ja ne ei maksa juuri mitään. Takseilla on myöskin muistaakseni viisi eri lähtötaksaa riippuen siitä mistä niiden kyytiin on hypätty, onko niitä etukäteen tilattu tai muuta vastaavaa, mutta halvan kyydin sai jokatapauksessa. Kuskit ei aina ihan tienneet minne ne olivat menossa, mutta toisaalta en tiedä mitä voi tuon kokoisessa kaupungissa olettaakaan.

2.) Ruoka
Olin kyllä kuullut jo ennen reissuamme, että se autenttinen meksikolainen ruoka ei ole sitä samaa mitä me täällä suomessa syödään, koska se taas on texmexiä, mikä on jenkkilästä rantautunut juttu, mutta enpä arvannut, että se ruoka olisi niin erilaista. Mun mielipiteet jakautui sen viikon aikana aika kahtia, mutta yleisesti ottaen ruoka oli kyllä hyvää, ja siis tosiaankin todella erilaista mihin ollaan täällä kotopuolessa totuttu. Osa ruoista oli mun makuun vähän mauttomia, vaikka ei kyllä heti uskoisi kun Meksikosta on kyse, mutta useimmissa ravintoloissa oli kyllä pöydissä perusvarustuksena pari eri vahvuista salsaa, joita sai ripotella omaan annokseensa.
Myös juomapuoli toi pieniä yllätyksiä, koska olin kuvitellut, että tequilaahan siellä kaikki juo, mutta kuulemani mukaan tequilan sisar mezcal on Meksikossa paljon arvostetumpi. Mezcalia nautitaan chilijauheen ja appelsiinisiivujen kera, mikä oli musta ajatuksena todella miellyttävä, mutta ainakaan mun kotiin kiikuttamani mezcal ei minkäänmoista mielihyvää tuonut vaikka kuinka oli chiliä ja appelsiinia mukana. :D Se oli kylläkin halvinta mahdollista turistikrääsää, joten lopullista mielipidettä en voi ehkä sen perusteella tehdä.

3.) Kaupustelijat ja kerjääjät
No näitähän riitti ! Ja niitä oli jokapuolella. Esimerkiksi kun ajettiin autolla jonnekin ja "juututtiin" ruuhkaan tai oltiin liikennevaloissa, pujottelivat kaupustelijat autojen välissä siinä keskellä motaria. Myös kun mentiin äidin kanssa yhdelle bussiretkelle, hyppäsi bussiin vähän väliä joku kaupustelemaan. Paras oli, kun yhdeltä pysäkiltä kyytiin hyppäsi kaksi miestä kitaroineen, ja ne veti siinä sitten pienen keikan liikkuvassa bussissa, seisoen siinä kapealla käytävällä, ja tottakai niille oli sitten annettava keikan päätteksi rahaa. Ilmeisesti paikallisilla bussikuskeilla oli sitten jonkinmoisia sopimuksia näiden kaupustelijoiden kanssa.

4.) Ilmasto
Meksiko Cityn ilmasto oli jotain niin outoa. Kyseinen kaupunkihan tosiaan sijaitsee reilun kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta, eli siis vuorilla, joten ilmasto oli mitä merkillisin. Aamuisin saattoi olla suht viileää, sanotaan vaikka 10-15 asteista, mutta sitten päivällä ilmasto saattoikin olla lähemmäs 30, ja illalla taas viileämpää. Pukeutuminen oli melko haastavaa, kun ikinä ei aamun perusteella tiennyt millainen päivä on tulossa. Me oltiin Meksikossa vähän huonoon aikaan, koska siellä oli sadekausi meneillään, joten jonain muuna ajankohtana sää on varmasti suotuisampi. Ja sitten taas Meksiko Citystä kun poistuu muutaman tunnin verran rannikolle päin, on siellä trooppista läpi vuoden.

5.) Poliisit ja turvallisuus
Kuten moni ehkä tietääkin, on Meksiko kovin korruptoitunut valtio, eikä poliisiin voi aina kauheasti luottaa. Mulla ei myöskään tullut se kaikista turvallisin olo, kun näki poliiseja paistattelemassa päivää jäätävät automaattiaseet valmiudessa. Siinä sitä vaan mietti, että tarvitaanko täällä noita useinkin.
Meksiko cityssä tehdään myös paljon ryöstöjä, kuten kuvitella saattaa. Joihinkin tiettyihin kaupunginosiin ei ollut menemistä, ja jos niiden vähän hämärämpien kulmien läpi ajaa edes autolla, on iphonet sun muut arvotavarat järkvää piilottaa näkyviltä.
Meidän reissun aikana mihinkään situaatioihin ei jouduttu, enkä mä kokenut oloani mitenkään turvattomaksi, mutta yksin siellä ei tällaisena länsimaalaisena uskaltaisi ainakaan pimeällä kulkea. Länsimaalaisuudesta puheenollen, yksi asia, joka oli musta tavallaan todella outoa, mutta samalla kai aika ymmärrettävääkin, oli se, kuinka paljon meitä tuijotettiin siellä. Eikä mitenkään kainosti, vaan ihan full on. Se vaati vähän totuttelua. Muunmuassa erään museon pihassa, paikalliset teinit tulivat pyytämään jos saisivat ottaa mun kanssani kuvia. :D Mä kun en oikein tuota espanjaa osaa, niin luulin niiden kysyneen voisinko ottaa kuvan heistä, ja sitten vastasin vaan Si Si, kunnes mä huomaan, että kaksi kovin innokasta teinipoikaa istuu mun molemmille puolille ja siinä sitä sitten otettiin kuvia!

6.) Asutus
Meksiko cityssä asuu yli 20 miljoonaa (!!!) ihmistä, minkä ymmärtäminen oli aika vaikeaa, kunnes mä näin ne slummialueet. Huh. Vieri vieressä betonitaloja silmänkantamattomiin. Suurin osa oli myöskin maalaamattomia, koska ihmisillä ei ole ollut varaa, mutta sieltä täältä pomppi esiin niitä kirkkain värein maalattujakin yksilöitä, ja maisema muistutti enemmänkin nähtävyyttä kuin karua asutusaluetta. Aika absurdia ajatella sitä elämää siellä. Pistää taas omat asiat vähän eri valoon.
Me liikuttiin meidän visiitin aikana lähinnä Condesan, Roman, Coyoacanin, keskustan ja Polancon kaupunginosissa, joista kaikista mä pidin, mutta joista kaikki oli todella erilaisia. Polancossa oli muutama arkkitehtuurisesti upea museo, designer liikkeitä ja sen sellaista, keskustassa oli nähtävyyksiä, Roma oli se hipsteri-kaupunginosa, missä oli kivoja kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja, ja josta löytyi myös kaupungin ainoat hyvännäköiset meksikolaismiehet. Haha! Condesa oli meidän ihana ja värikäs koti-kaupunginosa, jossa siis majailtiin ja vietettiin myös eniten aikaa. Coyoacanissa taas sijaitsi upea Frida Kahlon museo sekä hauskat markkinat.

Tuli nyt ehkä vähän negatiivissävyinen infopläjäys, mutta ikävä kokemus Meksiko ei missään tapauksessa ollut! Päinvastoin, Meksikossa oli ihan mieletöntä käydä, ja nähdä taas jotain ihan erilaista ja silmiä avaavaa. Enkä usko, että jää viimeiseksi Etelä-Amerikan reissuksi, tai edes viimeiseksi Meksikon reissuksi !

Reissuun tekisi taas mieli, mutta nyt täytyy vähän himmailla ja koittaa säästää edes muutama lantti ensi syksyn vaihtoon. Sitten sitä pääsee vähän pidemmäksikin aikaa muille maille, täytyis vaan ensin päättää minne hakee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti